maanantai 28. joulukuuta 2009

Luonnostelua

Kinkun sulattelun lomassa olemme pähkäilleet tuota ensimmäistä luonnosta. Niinkuin todettua, suuret linjat osuivat aivan nappiin. Muutamaan pienempään asiaan toivoisimme muutoksia ja muokkasimme tuota pohjaa leikkaa/liimaa menetelmällä ideoidemme suuntaan.

Siirsimme vanhempien makuuhuonetta etelään niin paljon että sen pohjoispuolelle mahtuu vessa ja vaatehuone. Näin saimme näköyhteyden saunanlauteilta vessanpöntölle pois, tilaa tuplalavuaarille, vaatehuoneen alakertaankin, suoran yhteyden vanhempien makuuhuoneesta pesu- ja WC-tiloihin ja hieman suuremman kodinhoitohuoneen, sekä käynnin makuuhuoneeseen pois pukuhuoneesta.

Pienensimme keittiötä koska se oli melkoisen iso, emmekä kuitenkaan halua sinne ruokapöytää. Otimme myös talon pituudesta pois yhden koolausvälin (60 cm), jotta saimme taloa pienennettyä edes muutaman neliön.

Toinen makuuhuone siirtyi vierashuoneen paikalle, vierashuone eteisen tilalle, eteinen toisen vessan paikkeille.  Näin saimme pääsisäänkäynnin eteläseinustalle, jolloin pääovi on ehkä luontevammin tulosuunnassa. Käänsimme myös teknisen tilan oven eteläpuolelle, jolloin se on samassa katoksessa pääoven kanssa. Lisäksi eteisen vieressä on vessa ja tekninen tila, joista on lyhyt matka vetää tuulikaappiin vesipiste kurastopperille. Nyt tekninen tilakaan ei olisi toisen makuuhuoneen seinän takana, jos vaikka siellä on joku äänekäs kone. Kuitenkin yhteys pesutiloihin toisestakin makuuhuoneesta säilyi. Vierashuoneen kautta saamme sisään valoa myös etelän suunnalta ja näkymän tontille tulon suuntaan.

Vaikka alunperin toivoimme takkaa esim. ruokailun ja olohuoneen väliin, tuntuu tuo sijoittelu nyt kuitenkin rajoittavan tilojen kalustamista ja kiinnittävän tilat takan ympärille liian "kiinteästi". Lisäksi takka taitaa lämmittää liikaa ruokapöydässä istujia, samalla kääntäen olohuoneen "sisäisen rintamasuunnan" pohjoiseen (esim. sohvaa ei voi asettaa selkä takkaan päin). Takan uudesta sijainnista on nyt useampi vaihtoehto; siirretään takka ruokailutilan ulkoseinälle, viherhuoneen lähelle siten, että viherhuoneesta saisi myös yhteyden hormiin vaikkapa pientä kamiinaa/ulkotakkaa varten. Tai siirretään takka keskelle taloa, keittiön lähelle, jolloin tulisijan voisi toteuttaa leivinuuni-takkana. Näissä saattaa tulla ongelmaksi hormin sijainti; keittiön kohdalla välikatossa kulkenee ilmastointiputkia, viherhuonevaihtoehdossa savupiippu tulisi käytännössä räystäälle, mikä ei välttämättä ole kovin viehettävää. Olohuoneen/vierashuoneen seinä voisi olla myös yksi vaihtoehto, jolloin hormi voisi olla suunnilleen entisellä linjalla.


Kuvassa ei ole huomioitu ikkunoita ja mittakaavakin on varmaan vähän mitä sattuu, mutta idea selvinnee.

Lähetimme ajatuksiamme ja selventävän pohjaluonnoksen arkkitehdille ja nyt odotamme jännityksellä minkälaisen pohjan hän taikoo ideoidemme pohjalta.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Eka luonnos

Saimme Tapanilta jo maanantaina ensimmäiset luonnokset pohjista, poikkileikkauksesta ja tonttisovituksesta. Näyttää siltä että unelmiemme talo on mahdollista sovittaa tontille fiksusti.


Kuvassa pohjoinen on vasemmalla ja itä ylhäällä.

Pohjan idea, malli ja muoto on tosi hyvä. Talon runko on selkeän suorakaiteen muotoinen. Vähän kalliita nurkkia, mikä on hyvä. Toiselle sivulle Tapani oli suunnitellut viherhuone-vilpola yhdistelmän, joka paitsi tuo kaipaamaamme eloisuutta muuten yksinkertaiseen ulkonäköön, toimii aivan loistavasti kodinhoitohuoneen, ruokailutilan ja pihan kanssa.

Katto on pulpettimallinen ja viherhuone-vilpolan katto vasten sitä. Koska pulpetti nousee aika korkealle ja sauna-pesuhuone-KHH osastolle tulee kuitenkin normaalinkorkuinen sisäkatto, sauna-pesuhuone-KHH osaston päälle jää ekstrana sopiva tila työhuoneelle ja vaatehuoneelle. Vaikka toiveissamme olemme puhuneet yksitasoisuudesta, pidämme tuosta ratkaisusta todella paljon. Tärkeimmät tilat jäävät kuitenkin alas.

Talon koko on toiveidemme ylärajalla tai ehkä hieman ylikin, mutta ehkä siitä saa trimmattua vielä löysät pois. Muutenkin eri tilojen kokoja pitää säätää, toiset ovat liian isoja ja toiset hieman ahtaita.

Pari miinustakin on; vessanpönttö näkyy suoraan saunaan, etelän suuntaan ei sisältä juurikaan näe, sisäänkäynnin olisi ehkä luontevampaa olla eteläseinustalla tulosuunnassa eikä itäseinustalla, vanhempien makuuhuoneeseen käynti on saunan pukuhuoneenakin toimivan aulan kautta.

Meillä on jo liuta parannusehdotuksia, mutta sulattelemme asiaa kinkun ohella joulun yli.

Rauhallista joulua kaikille!

lauantai 19. joulukuuta 2009

Tonttiin tutustumista ja ideointia

Suunnittelusopimus allekirjoitettu. Tapani esitteli alustavaa ideointiluonnosta, joka oli mielestämme tosi lupaava. Siinä oli suurin osa niistä asioista joita toiveissamme on ollut. Ja vähän extraakin.

Tuusulassakin oli jo lunta ja ympäristö näyttää mukavalta. Alueelle nousee taloja kuin sieniä sateella. Katuvalotkin on jo.


Kristiina ja Tapani "the Arkkitehti" mittailemassa tiluksia -18 asteen pakkasessa.

• Published with BlogPress for iPhone •

torstai 17. joulukuuta 2009

Suunnittelu käyntiin

Valitsimme pääsuunnittelijaksi ja arkkitehdiksi Tapani Kivisen, arkkitehti SAFA. Koko valintaprosessi oli rohkaiseva ja saimme arvokkaita vinkkejä. Ilmoitimme muille ehdokkaille tilanteesta, kiitimme yhteistyöstä ja toivotimme hyvää joulua.

Uskomme tulevamme Tapanin kanssa kaikin puolin parhaiten toimeen projektin aikana ja hänen suunnittelevan meille hienon, toiveidemme mukaisen talon. Allekirjoitamme pääsuunnittelu- ja arkkitehtisopimuksen viikonloppuna ja käynnistämme samalla suunnittelun tonttikäynnillä päivänvalossa.

Tapani pyysi ennakkoon meitä merkkaamaan mielestämme oleellisempia tilanmuodostuksen ideoita ja toiveita esittelemiimme talokirjojen malleihin. Päivitämme ja tiivistämme hieman myös tilaohjelmaa.

Tästä se lähtee!

maanantai 14. joulukuuta 2009

Arkkitehdin valintaa

Olemme nyt tavanneet kaikki viisi arkkitehtiehdokasta. Se oli varsin mielenkiintoista ja opimme taas paljon lisää. Oli myös jännä huomata miten eri näkökulmista eri ihmiset asiaa lähestyivät, vaikka kaikille lähetimme sähköpostilla täsmälleen samat alkutiedot. Joka tapauksessa alkukarsinta oli sen verran onnistunut, että voisimme tehdä sopimuksen vaikka kaikkien kanssa. Mutta yksi vain tarvitaan ja jollain perusteella valinta pitäisi kuitenkin tehdä.

Kaikilla on mielestämme riittävästi kokemusta ja näkemystä. Kaikki ovat oikein mukavia. Tarjoukset ovat sisällöltään ja hinnallisesti melko lähellä toisiaan ja yllättäen ehkä hieman edullisempia kuin kuvittelimme. Joten hinta yksin ei tätä ratkaise. Kaikki olivat yhtä mieltä aikataulustamme ja budjetista; ensin mainittu on ok ja jälkimmäinen on ehkä vähän tiukka. Kaikkien referensseistä löytyi tyylillisesti meitä miellyttäviä kohteita. Jokaisella on tietysti myös hyvät ja huonot puolensa.

Arkkitehti A: Sivutoiminen. Suunnittelisi ehkä edullisimman talon rakentaa. Tarjous keskitasoa, urakkahinta. Ilmeisesti vähiten kokemusta, mutta vakuuttavaa sellaista. Henkilönä hieman särmikäs, vaikkakin asiallinen ja mukava.

Arkkitehti B: Suunnittelisi varmaan kalleimman talon rakentaa. Tarjous kalleimmasta päästä, tuntiveloitus. Paljon kokemusta arkkitehtisuunnittelusta, ehkä vähemmän pääsuunnittelusta. Henkilönä erittäin mukava, mutta vähän taiteilijatyyppi, ehkä liian lennokas. Upeita referenssejä, mutta ottaako huomioon toiveemme? Hyvä sijainti, erinomaiset kontaktit ja kokemus.

Arkkitehti C: Kallein tarjous. Ripeä, suoraan asiaan -tyyppinen tapa toimia. Jopa liiankin vauhdikas? Pystyykö keskittymään meidän projektiimme muilta töiltä? Todella myyntihenkinen. Erittäin paljon kokemusta. Teki ainoana jo tarjousvaiheessa alustavan pohjaluonnoksen, joka oli vieläpä tosi hyvä. Läheinen kytkös erääseen talotehtaaseen ja muihin yhteistyökumppaneihin, mutta seuraako siitä kilpailun puute ja kallis hinta?

Arkkitehti D: Sivutoiminen. Ennakkosuosikki jo sähköpostien perusteella. Henkilönä luottamusta herättävin ja eniten samalla aaltopituudella kanssamme. Pitkä kokemus. Tarjous edullisemmasta päästä tuntiveloituksella. Ehkäpä paras yhdistelmä henkilökemioita, kokemusta, referenssien tyyliä, hintaa ja tapaa toimia.

Arkkitehti E: Selvästi halvin tarjous, urakkahinta. Kontakteja ja kokemustakin. Ihmisenä ehkä hieman hiljainen ja varautunut (kuten allekirjoittanutkin) joten koko kuvaa ei varmaan saatu. Hyvin pätevän tuntuinen kyllä, vaikkakin nuorin kaikista. Tyylikkäitä referenssejä.

Valitse nyt sitten näistä...

perjantai 11. joulukuuta 2009

Mestari

Vastaava työnjohtaja pitäisi myös löytää pikapuoliin. Anturasta heitäkin löytyy ja RKL:n sivuilta myös. Mutta meidän kannaltamme vastaava työnjohtaja lienee koko hankkeen tärkein henkilö, joten valintaa ei uskalla tehdä ihan sokkona. Pitäisi ehdottomasti saada suositus joltain luotettavalta taholta, joka on toiminut ko. henkilön kanssa. Vastaavalla työnjohtajalla ei myöskään saisi olla ainakaan taloudellisia kytköksiä talopaketin toimittajaan. Hänen olisi myös hyvä olla Tuusulasta tai lähialueelta.

Tarvitsemme vastaavaa työnjohtajaa tietysti varsinaisiin vastaavan työnjohtajan tehtäviin, mutta lisäksi myös muihn rakennuttamistehtäviin. Mieleen tulee, että tarvitsemme apua ainakin urakkakilpailutuksissa, tarjousten vertailussa, työmaan pyörittämisessä ainakin tietyn aikaa, kustannusarvion laadinnassa ja kustannusten hallinnassa.

Tutuilta on hyviä ehdokkaita kyselty, mutta ainakaan vielä se ei ole johtanut sen pidemmälle. Eräs arkkitehtiehdokkaistamme vinkkasi yhdestä ilmeisen erinomaisesta henkilöstä ja hänen kanssaan on käyty sähköpostikirjeenvaihtoa. Suosituksen, postien ja nettisivujen perusteella vaikuttaa etsimältämme ihmiseltä. Tapaamme heti vuodenvaihteen jälkeen ja katsomme pääsemmekö sopimukseen. Toivottavasti.

Vinkkejä muistakin hyvistä ehdokkaista otetaan mielellään vastaan.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Tilaohjelman tapainen, osa 2

Meille - minulle ja Harrille - on vuosien varrella muodostunut kohtuullisen selkeä kuva siitä, mitä oikeastaan haluamme koti-taloltamme, jos päätämme sellaisen joskus rakentaa. Koska aiheeseen liittyvä aiempi kirjoitus Tilaohjelman tapainen on enemmänkin ideaalinen kokonaiskuva toiveistamme, esitän vielä seuraavassa eriteltynä ne muutamat ihan vähimmäisvaatimukset, joista luovumme (minä luovun?) vain "under extreme pressure" eli... varmaankin siinä vaiheessa kun rahat loppuvat kesken.

Pöntöllä

Ihmisen elämä pyörii aika perusasioiden ympärillä ja yksi niistä on vessa. Tulevassa talossamme tulee olla vähintään kaksi [vessan]pönttöä ja niiden läheisyyten sijoitettu käsienpesuallas. Kolmekin voi olla, mutta neljä alkaa jo olla liioittelua. En voi käsittää perheille rakennettuja isojakin taloja, joissa on kyllä vähintään ne kolme makuuhuonetta, mutta vain yksi vessanpönttö koko plutuunan käytössä. Entä kun iskee se kuuluisa "noro" - siinä sitten jonotellaan pöntölle ja toivotaan parasta.

Suihkussa

En enää muista minkä Asuntomessujen yhteydessä eräs arkkitehti lausui mielipiteitään tilaratkaisuista, mutta yksi moitteista jäi elävästi mieleeni. Mainittu arkkitehti nimittäin torui rakentajia siitä, että saunan pesuhuoneissa oli lähes järjestään kaksi suihkua. Moinen trendi saisi kuulemma jäädä jo historiaan.

Olen kertakaikkiaan eri mieltä! Jos asuu ja saunoo yksin, mikäs siinä, mutta jo kaksin saunoessa suihkuun jonottaminen ottaa päähän. Tai sitten pitää tehdä kuten minä ja mieheni tähän asti, pyörimme saman suihkun alla kuin karuselli saippuoiden ja huuhdellen. Onhan se kivan intiimiä pariskunnille, mutta ukkoporukka kenties kaipaa hieman etäisyyttä hääriessään suihkussa. Erilliset suihkut saattavat jopa säästää vettä kun voit itse päättää milloin avaat ja suljet hanan sen sijaan, että vesi valuu koko ajan kun porukka lappaa vuoron perään suihkun alla.

Minulle siis ihan vähimmäisvaatimus on kaksi suihkua saunan pesuhuoneeseen. Ideaalitilanteessa se kolmas löytyy makuuhuoneemme yhteyteen tulevasta kylpyhuoneesta.

Olkaa hyvät ja käykää pöytään!

Perheen kesken aamupalat ja ruokailut sujuvat kätevästi keittiössä. Mutta missä syödään juhlapäivällistä ystävien ja sukulaisten kesken? Ahtautuneena keittiöön saman pöydän ympärille, pannujen ja kattiloiden lomaan kuuntelemaan jääkaapin hurinaa ja tiskikoneen pauhua? Myönnän, ainakin tässä asiassa olen pesunkestävä snobi. Talossa on oltava selkeä ruokailutila, johon mahtuu kunnollinen pöytä ja se tila ei sijaitse keittiössä.

Ja meillä ei muuten syödä juhlapäivällistä myöskään tv:n pauhussa! Tästä lisää tuonnempana...

Saunomassa

Lisää saunomiseen liittyviä vaatimuksia. Melkein luulisi, että olemme mieheni kanssa erityisen innokkaita saunojia, mutta todellisuudessa saunomme kotioloissa vain 1-2 kertaa kuukaudessa, mökillä kun on maan mainioin puulämmitteinen sauna ja siellä tulee saunottua sitten enemmän. Sauna on meille molemmille, kuten useille muillekin suomalaisille, melkein pyhä paikka ja sen kerran kun saunassa käy, haluaa keskittyä itse saunomiseen eikä esim. pyykkivuoreen, silityslautaan ja ompelukoneeseen. Viiden pisteen vihje: missä nautit saunakaljasi?

En vastusta pukutilan sijoittamista kodinhoitohuoneen yhteyteen sinänsä - johan siinä säästää rahaakin melkein 2000 € / neliö, jos pystyy järkevästi sijoittelemaan eri toimintoja samoihin tiloihin. Mutta on pukutiloja ja on pukutiloja. Ja kevyitä liikuteltavia seinämiä ja sermejä. Pointti: Jos pukeutumistila sijaitsee kodinhoitohuoneen yhteydessä, sen on parasta olla selkeästi muusta tilasta erotettu rauhaisa ja mukava keidas, jossa voi hörppiä saunajuomat tyynenä ilman, että vaatehuollon banaali todellisuus pilaa tunnelman.

Korvia, tassuja, pulleita massuja

Koira, tuo ihmisen paras ystävä - toimii hyvin sisätilojen hiekottajana ja sen hammasremontti tekee helposti 600 € loven rakennusbudjettiin. Minulla on ollut koira, tosin ei tietenkään sama, melkein koko elämäni. Ja Harrillakin on ollut jo useita vuosia ilo hoitaa minun koiraani. Oletan, että jatkossakin meillä on koira, niinpä tulevaan taloomme pitää miettiä tiettyjä ratkaisuja myös koiran (hoitamisen) näkökulmasta.

Mistä koiranomistajat usein vaihtavat kokemuksiaan? Vastaus on tietenkin: kuraisista tassuista. Meidän tulevassa talossa täytyy olla lyhyt matka ulko-ovelta tassujenpesupaikalle. Ei kuten edellisessä talossa, jossa piti kulkea tuulikaapin, eteisen ja kodinhoitohuoneen kautta kylpyhuoneeseen. Eikä varsinkaan kuten nykyisessä asunnossa, jossa pitää kulkea tuulikaapin, eteisen, seitsemän kokolattiamatolla päällystetyn portaan ja käytävän kautta kylpyhuoneeseen. Kurastopperi olis kiva.

Töllö

Olen televisiosukupolvea siinä, missä nykyiset parikymppiset ovat tietokonesukupolvea. Ensimmäinen sanani taisi olla heti ättä:n (= äiti) jälkeen pövvö (= pöllö), se Mainostelevision eli nykyisen MTV3:n logo. Suhtaudun televisioon kaksijakoisesti - toisaalta se tarjoaa, mitä parasta "aivot narikkaan" -rentoutumista, mitä rahalla saa ilman, että joutuu poistumaan kauaksi jääkaapista. Toisaalta vihaan ja häpeän ihmisten - myös itseni - riippuvuutta tuosta typerästä lootasta... siis korjaan, "taulusta". Meilläkin töllö pauhaa kohtuullisen määrän tunteja iltaisin, ja välillä ihan yksinään (tai sohvalla nukkuvalle koiralle), mutta silti en käsitä ihmisiä, jotka eivät osaa olla hetkeäkään kotona ilman, että ruutu on päällä vilkuiltavana.

Viisas äitini kehitti jo aikanaan ratkaisun tähän ongelmaan sijoittamalla tv:n kokonaan omaan huoneeseen tai tilaan, pois olohuoneesta ja ennen muuta pois ruokailutilan läheisyydestä. Itse jatkan, mahdollisuuksien mukaan, samaa käytäntöä. Ensin alkuun Harri nikotteli vastaan, koska hänen mielestään telkkari kuuluu olohuoneeseen. Edellisessä talossamme lanseerattu erillinen tv-huone osoittautui kuitenkin Harrinkin mielestä menestykseksi, joten tavoittelen vastaavaa ratkaisua myös tulevassa talossamme.

Tv-huoneen plussat (miinuksia ei minun mielestäni edes ole): Voit röhnöttää tv-huoneessa mukavasti sinne varta vasten röhnöttämistä varten hankitulla sohvalla (joka toimii myös vierassänkynä!) ja napostella, mitä nyt napostelet, ilman, että häiritset muita talon asukkeja, sotket olohuonetta tai herätät pahennusta vaimossasi, jonka mielestä olohuoneen nahkasohva menisi pilalle moisesta. Kun ovikello yllättäin soi vieraiden merkiksi, käppäilet siistille paraatipuolelle (= olkkari) seurustelemaan vieraidesi kannssa ja voit sulkea tv-huoneen oven perässäsi. Suosittelen.

Edit 10.12.09: Yksi puuttuu listasta, nimittäin ilmansuunnat

Koska aurinko on tähän vuodenaikaan melko harvinainen valoilmiö, meinasi vallan unohtua yksi oleellinen ja erittäin tärkeä kriteeri uudelle kodillemme: nimittäin tilojen, ikkunoiden ja terassien sijoittelu ilmansuuntien mukaan. Olen ilta(päivä)ihminen, minulle on oikeastaan ihan sama paistaako aurinko ja mistä suunnasta ennen klo 12. Itse asiassa kaikenlainen kirkas valo aamuisin paitsi häikäisee, aiheuttaa toisinaan myös päänsärkyä. Kun syksyn pimetessä toimistolla kaivellaan kirkasvalolamppuja aamukahvipöytiin, pakenen paikalta hämyisään työhuoneeseeni. Ja Harrilla tuntuu onneksi olevan samankaltainen vireysrytmi.

Meidän tuleva talomme sijoitetaan siis tontille siten, että suurimmat ikkunat ja oleskeluun tarkoitettu terassi / tarkoitetut terassit aukeavat välille etelä-länsi. Samaten oleskeluun tarkoitetun piha-alueen tulisi sijoittua pääsääntöisesti etelä-lännen puolelle, mutta esim. "huoltopiha" komposteineen ja pyykinkuivaustelineineen voi jäädä talon pohjois- tai itäpuolelle. Johan siinä pyykit haalistuu, jos aurinko porottaa naruille koko päivän.

maanantai 7. joulukuuta 2009

Arkkitehdin hakua

Arkkitehti pitäisi siis löytää. Mutta mistä? Löysimme Tuusulan nettisivuilta linkin Tuusulan, Keravan ja Järvenpään yhteiseen Antura-palveluun, josta voi etsiä suunnittelijoita ja työnjohtajia. Etsimme palvelusta sopivalta tuntuvaa arkkitehtia. Valintaperusteina oli referensseinä mainitut puurakenteiset omakotitalot, kohtuullisen läheinen sijainti ja aina yhtä tarkka mutu-tuntuma. Apuna oli myös Suomen Arkkitehtiliiton Pientalojen suunnittelijoita 2009 -julkaisu (EDIT 26.1.2010: ei näytä enää olevan saatavilla tuosta linkistä, ehkä SAFAn sivuilta löytyy uusi), sekä Arkkitehtitoimistojen liiton kirjoitukset aiheesta.
Tutustuimme myös suunnittelijoiden ilmoittamiin nettisivuihin ja jätimme pois kaikki kalliilta vaikuttavat trendi-toimistot.

Anturasta käsiimme jäi kahdeksan arkkitehtiä / arkkitehtitoimistoa, joille lähetimme sähköpostilla alustavan kyselyn. Viestissämme kerroimme perustiedot hankkeesta ja kysyimme mahdollisuuksia ja kiinnostusta osallistua projektiimme. Yksi kahdeksasta ei vastannut tiedusteluumme lainkaan, yksi ilmoitti ettei enää tee suunnittelutöitä ja yhdellä olisi ollut aikaa paneutua meidän projektiimme vasta ensi kesänä. Jäljelle jäi siis viisi kiinnostunutta ehdokasta, jotka kaikki vaikuttivat sähköpostien perusteella ihan varteenotettavilta. Toiset kertoivat jo alustavia hintatietojakin ja arviot ko. suunnittelutehtävän kestosta liikkuivat melko yksimielisesti sadan tunnin molemmin puolin.

Kerroimme taustatietoja itsestämme ja toiveistamme, lähetimme tekemämme tilaohjelman ja sovimme tapaamiset kaikkien kanssa. Kaksi ehdokasta tapasimme viime viikolla ja loput kolme tapaamme tällä viikolla. Arkkitehdin valinnasta lisää, kun olemme tavanneet kaikki ehdokkaat.

perjantai 4. joulukuuta 2009

Rakentamisesta

Koska olemme molemmat töissä eikä meillä ole juurikaan kokemusta varsinaisesta rakentamisesta, taidoista nyt puhumattakaan, on ollut alusta asti selvää että joudumme teettämään lähes kaikki rakentamiseen liittyvät työt. Meillä ei ole halua viettää seuraavien vuosien iltoja, viikonloppuja ja lomia rakentaen. Jos ammattilaiset rakentavat päivätyönä talon vuodessa tai alle, meiltä menisi siihen varmaan ainakin kolme vuotta. Todennäköisesti rakennuttamisessakin on puuhaa enemmän kuin tarpeeksi. Sen lisäksi saatamme enintään osallistua siivoukseen, joihinkin maalaustöihin tms. ja pihatöihin.

Rakentamistapaakin olemme miettineet. Puutalossa vaihtoehtojahan lienevät ainakin rakentaminen ns. pitkästä tavarasta, pre-cut ja elementti. Tällä hetkellä luontevimmalta ja meille sopivammalta tuntuisi suurelementti. Vaikka aloittaminen menisi vähän myöhäisempäänkin syksyyn, talo saadaan nopeasti pystyyn säältä suojaan. Koska elementit tehdään sisätiloissa, ne eivät niin herkästi pääse kastumaan rakennusvaiheessakaan. Toivoa myös sopii että laatu on, jos ei parempaa, ainakin tasaisempaa kuin krapulaisen kirvesmiehen räntäsateessa ja pimeässä tekemä.

Kokonaan toinen asia on sitten se, pystyvätkö ja haluavatko talotehtaat tehdä edes tarjousta yksilöllisten suunnitelmien pohjalta, ja kuinka kallista se on. Joten tämäkin saattaa muuttua vielä.

Tästä eteenpäin ei päästä omin voimin, joten seuraavaksi ammattilaiset kehiin. Ainakin jotkin talotehtaat tarjoavat arkkitehtisuunnittelua, pääsuunnittelua yms. omiin taloihinsa, mutta siinä on kyllä selvä eturistiriita. Mitäs sitten kun menee sukset ristiin talotehtaan kanssa? Olet ihan yksin, ilman ainuttakaan ammattilaista, talotehdasta vastaan. Ei houkuttele. Ja jos sitoudut jo suunnitteluvaiheessa johonkin talotehtaaseen, mihin unohtui kilpailutus?

Eli näillä eväillä pitäisi seuraavaksi lähteä metsästämään sitä omaa arkkitehtia / pääsuunnittelijaa.

torstai 3. joulukuuta 2009

Tilaohjelman tapainen

Olemme miettineet tilatarpeita ja -toiveita pitkään. Ja myös sovitelleet omia mielipiteitä keskenämme. Kaikkea ei voi rajallisilla resursseilla saada, joten tämäkin lista elänee vielä projektin edetessä. Rajasin listasta pois mm. miettimämme materiaalit ja kalustuksen, jotta edes joku jaksaisi lukea tämän loppuun asti. Niistä ehkä joskus myöhemmin. Myöskään yksittäisten tilojen kokoon emme ole ottaneet vielä kantaa.

Eteinen ja / tai tuulikaappi
Jos eteinen on tilava oma huoneensa, ei erillistä tuulikaappia tarvita. Jos taas eteinen aukeaa suoraan oleskelutiloihin, erillinen tuulikaappi lienee tarpeellinen. Ikkunoita, esim. korkeat ja kapeat ikkunat ulko-oven molemmin puolin. Reilusti kaappitilaa. Ehkä yhteys vaatehuoneeseen ja / tai kodinhoitohuoneeseen heti ulko-oven vierestä?

Keittiö
Lähellä pääsisäänkäyntiä. Avoin, mutta jonkin verran katseilta olohuoneen ja ruokailutilan suunnalta suojattu tila. Ei varsinainen tupakeittiö, mutta ei myöskään kokonaan erillinen huone. Mielellään ikkuna. Ei ruokapöytää keittiöön, mutta ehkä pieni aamiaispiste.

Ruokailutila ja olohuone
Avointa, yhtenäistä tilaa keittiön läheisyydessä. Ehkä kaksipuoleinen takka erottaa ruokailutilan ja olohuoneen toisistaan. Isot ikkunat. Mahdollisesti korkea, vino katto (lamppujen vaihto huomioitava).

Työhuone / "kirjasto" / TV-huone / vierashuone
Yksi tai kaksi huonetta. Osa toiminnoista voi olla myös muiden huoneiden yhteydessä, esim. TV-huone-vierashuone-saunan pukuhuone tms. Yhteys mieluiten olohuoneesta tai ruokailusta. Ehkä ikkunalliset pariovet?

Vanhempien ja lapsen makuuhuoneet
Yhteys mieluiten eteisestä. Lapsen makuuhuone ei mielellään vanhempien makuuhuoneen seinän takana.

Kodinhoitohuone
Käynti ulos kurapisteellä varustettuna. Mielellään lähellä keittiötä. Yhteys eteisestä tai keittiöstä.

Vaatehuone
Vähintään yksi. Eteisen, kodinhoitohuoneen, makuuhuoneiden tai pukuhuoneen yhteydessä. Jos vanhempien makuuhuoneen yhteydessä, voisi samalla toimia pukeutumistilana.

Saunan pukuhuone
Ei välttämättä erillinen huone, mutta jos kodinhoitohuoneen yhteydessä, pitää olla selkeästi oma alueensa. Jos vanhempien makuuhuoneen yhteydessä, pitää olla kulku muualtakin (eteisestä, kodinhoitohuoneesta tai ehkä keittiöstäkin). Voi yhdistää vaatehuoneen ja / tai kodinhoitohuoneen kanssa, tai ehkä jopa kirjasto / vierashuone / työhuoneen kanssa. Uloskäynti vilvoittelutilaan tästä tilasta tai hyvin läheltä.

Saunan pesuhuone + WC
Pesuhuone muodostaa saunan ja pukuhuoneen kanssa tunnelmallisen kokonaisuuden. Pesuhuoneen yhteydessä pitää olla WC, mutta sen verran erillään ettei se näy suoraan saunan lauteilta.

Sauna
Lämmin ja hämyinen savusaunan tunnelma. Lauteet L-muodossa tai vastakkain, ikkuna.

Erillinen WC / kylpyhuone
Ei avaudu suoraan olohuoneeseen tai ruokailutilaan.

Huom! Jompaankumpaan pesutilaan yhteys vanhempien makuuhuoneesta joko suoraan, tai esim. vaatehuoneen, pukuhuoneen tms. kautta.

Autotalli/katos ja lämmin varasto
Katos ja talli tai kahden auton talli. Askartelutila / -piste. Lämmintä varastotilaa. Ehkä lisäksi myös kylmä varasto tai puutarhavaja.

Tekninen tila
Autotallin yhteydessä. Voi olla myös asuinrakennuksessa, mutta ei makuuhuoneiden seinän takana.

Ulkotilat, terassit ja piha
Pääsisäänkäynnin tulisi olla suojaisa, vaikkapa veranta tai kuisti (mitähän eroa niilläkin on?). Pääsisäänkäynti sijaitsee erillään varsinaisesta oleskeluterassista. Ehkä katettu kulku autotalliin/katokseen? Kodinhoitohuoneen sisäänkäynnissä ainakin pieni katos. Iso oleskeluterassi, jossa on katettu ja lasitettu osuus (tai ainakin mahdollisuus lasitukseen helposti myöhemmin), suojaisaa vilvoittelutilaa saunojille sekä katettua ulkotilaa grillausta varten tai erillinen grillikatos. Muuten avointa tilaa. Käynti olohuoneesta, ruokailutilasta tai keittiöstä.

Osa pihasta aidataan niin että koira ei karkaa, mutta aidan estämättä autolla liikkumista. Ei hiekka- sora- tai kivituhkapinnoitteita. Tila peräkärrylle / venetrailerille, entä vieraspysäköinti? Lumenkasauspaikka? Lipputanko. Pyykinkuivausteline sekä bio- ja lehtikompostorit (nämä ehkä talon pohjoispuolella?). Tilaa polttopuille sateen suojassa (esim. autotallin/katoksen yhteydessä). Puut, pensaat, autotalli/katos ja muut piharakennelmat pyritään sijoittamaan niin, että antavat näkösuojaa kadulta päin, mutta eivät estä auringonvalon pääsyä pihalle ja oleskelutiloihin.

Miltäs kuulostaa?

Siitä naapurin tontille rakentamisesta...

Tontinhakuprosessimme, josta Harri jo kertoikin tarkemmin, yhytti ainakin minut usein pohtimaan - tai oikeammin surkuttelemaan - kahta kysymystä: Miksi hyvän tontin löytäminen on niin vaikeaa? Ja miksi tuntuu, että sille kuuluisalle "naapurin tontille" olisi paljon helpompi sovitella niitä unelmien talopohjia?

Kaikki talonrakennusprojektit lähtevät liikkeelle tontin etsimisestä, löytämisestä ja ostamisesta / vuokraamisesta. Mutta harva lähtee rakentamaan taloa sen takia, että pääsee hankkimaan itselleen sen unelmien tontin. Ainakin minulla on vuosia poltellut takaraivossa lähinnä kuva siitä täydellisestä talosta, omasta kodista. Tontti on tuntunut lähinnä välttämättömyydeltä, jolle tuo ruusuinen unelma asetellaan somasti.

Karu totuus kodin rakentamisen realiteeteista iskee vasta siinä vaiheessa kun tonttia ryhdytään oikein toden teolla etsimään. Pääkaupunkiseudulla tontin etsijät törmäävät heti kolmeen ongelmaan: etäisyydet, hinta ja rakennettavuus. Etsinnän aikana alkaa tuntua, että kaikki hyvät tontit ovat vähintään 50 km päässä kaikesta - tai ainakin työpaikasta. Jos sitten sattuu löytämään jonkin pläntin "kohtuullisen" (~45 min) joukkoliikennematkan päästä työpaikalta, hinta alkaa jo olla kipurajalla tai reilusti sen yli. Vielä enemmän saa nähdä vaivaa, että löytää ylipäänsä rakennettavuudeltaan kohtuullisen pläntin, joka ei ole jo jonkun rakennetun omakotitalon pohjoisen puoleisella takapihalla oleva 300 neliön määräala louhikkoista savimaata.

Kun sitten onni sattuu ns. potkaisemaan huopatossulla takapuoleen, ja löytää sen hyvän tontin kohtuullisen etäisyyden päästä työpaikasta, kohtuulliseen hintaan ja vielä kohtuullisen rakennettavan, tuntuu kuin olisi selvinnyt juoksukisassa maaliin - ei voittajana, mutta ei ihan viimeisenäkään. Samalla joutuu kuitenkin toteamaan, että se takaraivossa poltellut kuva kodista ei enää sovikaan työllä ja tuskalla hankitulle tontille. On luopumisen hetki.

Peiliin en kehtaa vilkaista, joten syytän talotehtaita ja niiden unelmia pursuavia kuvastoja, joissa ideaalipohjia myydään ideaalitonteille. Väitän, että suurin osa kuvastojen taloista on järkevästi rakennettavissa ainoastaan sellaisille tonteilla, jotka sijoittuvat kulkuväylän (tie) etelä tai länsipuolelle, jolloin sisääntulo sijoitetaan kulkuväylän puolelle talon pohjoiselle tai idän puoleiselle sivulle ja oleskelutilat sekä terassit talon etelän tai lännen puoleiselle sivulle. Ja tällainen ideaalihan myy! Ainakin mielikuvana siinä vaiheessa kun tontti on vielä haussa.

Jos talotehtaat aidosti haluavat edistää myyntiään myös pääkaupunkiseudun "hankalille" tonteille, eikö unelmia myyvien esitteiden pitäisi lähestyä kysymystä talon valinnasta nimen omaan tontin asettamien vaatimusten näkökulmasta. Talokirjojen sivuilla kyllä jauhetaan mahdollisuutta toteuttaa myös yksilöllisesti suunnitteltuja, rakennuttajien omiin luonnoksiin perustuvia taloja, mutta jo seuraavassa virkkeessä korostetaan, miten esitteiden sivuille kootut valmiit pohjat on loppuun asti mietittyjä, parhaita mahdollisia ratkaisuja. Kuitenkin sivu toisensa jälkeen esitellään samaa ratkaisua vain hieman muunneltuna. Ainakin minulla menee esitteitä selatessa usko talotehtaiden kykyyn tuotta mitään muuta kuin sitä "perusbulkkia". Ja "pikkulinnut" ovat korvaani sirkuttaneet, että moni yksilöllisiä toteutuksia mainostaneista talotehtaista perääntyy siinä vaiheessa kun asiakas esittee heille oman näkemyksensä asianmukaisesta, juuri asiakkaan tontille sopivasta talopohjasta.

Jos kritisoi, pitää esittää myös ratkaisuehdotuksia. Kas tässä, vapaasti käytettävänä ideana esitän, että valistunut talotehdas tuottaa nettisivuilleen (esim. flashina) työkalun, jossa mahdollinen talopaketin ostaja ensin ruksaa valintalistasta tonttinsa perusominaisuudet, kuten mistä suunnata tontille tullaan, mihin suuntaan sijoittuisi oleskelupiha, minkä kokoinen ja muotoinen rakennusala (ja tontti) suunnilleen on. Sitten "klick" haku-nappia ja palvelu tuottaisi listauksen sellaisista talomalleista, jotka kävisivät määritetylle tontille. Haun tuottamia ehdotuksia voisi sitten mällätä tontille ja pohtia mikä ehdotetuista tuntuisi parhaalta. Kaikkia "kirvesvarsia" ei em. kaltaisessa palvelussa ehkä pysty huomioimaan, mutta ihan perusjuttujen, kuten kulku- ja ilmasuuntien huomioiminen on jo hyvä alku.

Meillä on siis hyvä arkkitehti haussa. :-)

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Toiveita

Ennen yhteydenottoa arkkitehteihin oli syytä laittaa ajatuksia ja toiveita paperille.

Alunperin haavenamme oli kivitalo. Tontillemme rakennettavan talon tulee kuitenkin kaavamääräysten mukaan olla puuverhoiltu ja koska budjettimmekin on rajallinen, teimme heti alkuun ensimmäisen kompromissin ja päädyimme puutaloon. Edellinen talomme oli kaksikerroksinen ja se alkoi pidemmän päälle ärsyttämään. Aina oli tavarat väärässä kerroksessa. Koska talostamme ei tule ylettömän iso, yksitasoinen muodostuu varmaan helpommin avaran tuntuiseksikin ja siellä on vanhuksena helpompi viilettää rollaattorilla... Yksikerroksisuus ehkä osaltaan helpottaa myös budjettipaineita.

Valmiita pohjia ja rakentamisen neliöhintoja tutkaltuamme olemme ajatelleet meille sopivan talon olevan huoneistoalaltaan noin 130 - 140 neliön luokkaa. Jokainen neliö on kallis paitsi rakentaa, myös lämmittää. Ja pitää se neliö jonkun siivotakin. Asukkaita tulee olemaan max. kolme plus koira. Ei ole siis järkeä (eikä rahaa) rakentaa mitään hehtaarihallia.

Tyylillisesti toiveenani olisi moderni ja ajaton talo. Kristiina hyväksyisi hieman perinnetalo-tyylisemmänkin ratkaisun, mutta itse en oikein tykkää niistä. Saas nähdä tuleeko tästä tahtojen taistelu...

Joka tapauksessa talo saisi olla eloisampi kuin suorakaiteen muotoinen peruslaatikko. L-muoto voisi olla kiva, se loisi suojaisan pihapiirin länsi-etelä suuntaan. Vältetään kuitenkin turhia (ja kalliita) nurkkia, ja erityisesti erkkereitä. Vaikka varsinainen asuinala olisikin suorakaiteen muotoinen, esim. lasitettu terassi voisi luoda tuon L:n sakaran. Tai sitten eloisuutta voisi hakea tavallisesta harjakatosta poikkeavalla ratkaisulla (esim. näin). Sellainen voisi olla hieno joka tapauksessa. Katon tulisi myös mahdollistaa isot ikkunat ja katetut terassit pihalle päin pimentämättä oleskelutiloja. Kaava sallii tiili- ja peltikatot. Aiemmista hyvistä kokemuksista johtuen valinnemme tiilikatteen.

Rakennuksen tulisi myös olla energiataloudellinen, helppo ja halpa ylläpitää. Olisikohan vesikiertoinen lattialämmitys, joku lämpöpumppu-ratkaisu ja poistoilman lämmön talteenotto hyvä vaihtoehto?

Ei kalliita kikkailuja, eikä turhia neliöitä käytäviin tms. Yritetään ylipäätään suosia käytännöllisiä ja yksilöllisiä, mutta kustannustehokkaita ratkaisuja. Mahdollisuuksien mukaan rakennuksessa ja rakennusten asettelemisessa tontille huomioidaan rakennusoikeuden loppuun käyttäminen tulevaisuudessa.

Yritetään tehdä perusratkaisut kunnolla ja tingitään tarvittaessa pintamateriaaleista tms. jotka on helppo vaihtaa myöhemmin.

Vielä puuttuu joku tilaohjelman tapainen, siitä seuraavaksi.

tiistai 1. joulukuuta 2009

Esisuunnittelua

Muutimme lokakuun puolessa välissä, jonka jälkeen tavaroiden purku ja muu säätö kesti vielä muutaman viikon. Sen jälkeen pääsimme keskittymään taloprojektiin.

Ensimmäisenä vuorossa on esisuunnittelu, jossa siis suunnitellaan suunnittelemista. Tavallaan esisuunnittelu on ollut käynnissä jo ensimmäisistä oman talon haaveista asti. Olemme miettineet mitä huonoja puolia kulloisessakin asunnossa on ollut ja mitä tekisimme toisin rakentaessamme. Mitä toivoisimme uudelta talolta? Näistä toiveista lisää myöhemmin.

Esisuunnitteluun kuuluu myös tiedonhankinta. Kuten jo aiemmin mainitsin, olemme olleet vuosikausia asuntomessujen vakiovieraita. Usein siellä on tavallisen ihmisen tavoittamattomissa olevia 300 neliön kivilinnoja tms., mutta hyviä ideoita sieltä on tarttunut matkaan.

Tuttujen rakennusprojekteja on seurattu ja kuullosteltu. Alan lehtiä, lähinnä Rakennusmaailmaa, olemme lukeneet ahkerasti ja käyneet rakennusmessuillakin silloin tällöin. Internettiäkään ei sovi unohtaa. TaloPeliä on pelattu. Tonttikaupan yhteydessä kävimme myös Tuusulan rakennusvalvonnassa tapaamassa rakennustarkastajaa. Ihan mukavalta ja asialliseltahan tuo vaikutti.

Kristiina osallistui Nordean omakotirakentajakouluun, ja me molemmat PRKK ry:n rakentajakouluun. Molemmat erittäin suositeltavia. Liityimme samalla PRKK ry:n jäseniksi. Saimme liittymislahjaksi melkoisen tietopaketin, josta osa on selkeää tuotemainontaa, mutta myös oikeasti hyödyllistä tietoa; ohjeita, sopimuslomake-, aikataulu-, kustannusarvio-, yms. pohjia seitsemän CD:n ja yhden kansion verran.

Ja sinä postinkantaja-parka, työsi ei ollut turhaa, olemmehan me tutustuneet niihin talokirjoihinkin.

Viimeistään tässä vaiheessa meille oli käynyt selväksi että:

"Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää, että jokaiseen rakennushankkeeseen on määritelty pääsuunnittelija. Pääsuunnittelijan tehtävänä on vastata suunnittelun kokonaisuudesta ja suunnittelukokonaisuuden laadusta. Voidaan sanoa, että pääsuunnittelija on rakennuttajan luottohenkilö ja hänet on hyvä palkata mahdollisimman aikaisessa vaiheessa."

Lisäksi tonttiin ja talokirjoihin tutustuminen oli tehnyt selväksi että talokirjojen malleista ei tahdo löytyä tontille ja budjettin sopivaa taloa, joka täyttäisi muutkin toiveemme. Tarvitsemme siis arkkitehdin, jolle pääsuunnittelijan hommakin sopii luontevasti.

maanantai 30. marraskuuta 2009

Lievä paniikki

Tontin löytymisen riemun tasaannuttua tuli lievä paniikki. Mitäs hemmettiä me nyt tehdään? Meidän pitää rakentaa talo! Apua! Tärkeimpänä asiana laitettiin tietysti ensimmäiseksi talotehtaiden taloesitteet tilaukseen. Ei sentään alettu vielä kaakeleita valitsemaan, vaikka Kristiina vähän yritti...

Pankista oli jo aiemmin kyselty mahdollisuuksistamme tälläiseen projektiin, mutta nyt oli jotain konkreettista, joten Nordeaan, mars. Siellä homma toimi niinkuin aina, kiitos Tuijan.

Emme halunneet jäädä kahden asunnon loukkuun, joten Ylästön talo piti laittaa myyntiin. Huoneistokeskus oli myynyt aiemminkin asuntojamme lievään ylihintaan ja äkkiä, joten sieltä välittäjä paikalle. Arvio oli ehkä aavistuksen omia ajatuksiamme korkeampi, erityisesti taantuma huomioiden, joten sopimus syntyi. Näyttö oli syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Ja talo vietiin suorastaan käsistä!

Naapurit ihmettelivät meille jälkeenpäin että "Mikäs Madonnan konsertti täällä oli, kun väkeä oli joka nurkka pullollaan?" Välittäjä kertoi että normaalisti vastaavilla näytöillä käy ehkä neljä-viisi perhettä. Meillä kävi kolmisenkymmentä. Ei siis liene ihme että samana iltana saimme tarjouksen josta ei voinut kieltäytyä: 100 € yli pyyntihinnan plus 3000 € jos häivymme kuukauden sisään. Kiitos vaan Huoneistokeskuksen Mikaelille, hienosti hoidettu!

Vaikka tuo tietysti hienoa olikin, paniikkimme ei varsinaisesti hellittänyt, sillä olimme ajatelleet taloa myytävän ehkä puolikin vuotta. Pitäisi löytää äkkiä paikka johon muuttaa ja organisoida koko muutto. Taas kerran kaikki kamat pakettiin. Onneksi vuokra-asunto löytyi kohtuullisen kivuttomasti Rastaspuistosta, muutaman kilometrin päästä työpaikastani. Vajaa 80 neliöinen rivarin pätkä, johon melkein kaikki tavaramme mahtuisivat.

Seuraavat viikot postinkantaja kantoi meille selkä vääränä varmaan sata kiloa talokirjoja (sorry!), me pakkasimme, teimme kauppakirjoja talosta ja tontista, vuokrasopimuksen, järjestimme sata muuta muuttoon liittyvää asiaa, ostimme peräkärryn muuttoa ja tulevaa rakennusprojektia varten. Ja muutimme.

perjantai 27. marraskuuta 2009

Tontti löytyy

Pettymys oli suuri Tuusulan kunnan ilmoitettua, että tontti meni ohi suun. Olimme yhteydessä kunnanjohtajaan, joka kertoi että tontteja jää aina lopulta lunastamatta ja että kannattaisi laittaa vaan uusi, avoin hakemus sisään. Näin tehtiin, mutta kesälomille lähdettiin oikeastaan jo toivosta luopuneena. Sitä suurempi ja iloisempi yllätys oli, kun lomilta palattuamme tuli uusi kirje jossa meitä onniteltiin tontin saamisesta Lahelanpellon alueelta! Joku oli tosiaan peruuttanut tonttikaupat!

Tontti oli hakulistamme viimeinen, mutta vasta nyt ymmärsimme sen hyvät puolet. Välittömiä rajanaapureita on vain yksi, länsipuolella. Etelässä naapuri on tien takana. Idässä on kevyenliikenteenväylä, puistoaluetta ja leikkikenttä. Pohjoispuolella on myös kevyenliikenteenväylä, puistoaluetta ja tulevaisuudessa hoivakoti (ehkä päädymme lopulta sinne). Katu ja autoliikennekin on ikäänkuin kulman takana.


Tontti 2221:3

Kuten kuvasta näkyy, tontti on 1066 neliötä. Rakennusoikeus on e=0,20, josta on käytettävä vähintään 60 %. Lisäksi saa tehdä 40 neliötä autotallia/varastoa tms. Tontilla on myös kunnallistekniikka ja mahdollisuus kaukolämpöön.

Vanhaa peltoahan tuo on ja paalutettava, mutta ei auta nirsoilla, kun tuo on muuten sopiva. Eipä ainakaan ole puita raivattavana. Alue on muuten oikein kiva, avaraa ja valoisaa. Muutamia taloja on jo valmiina ja useita tekeillä.


Kuva on otettu etelään päin suunnilleen siitä missä tonttikartassa on mittapiste 248.

Muutama linkki:

Tontin hakua

Talo pitäisi rakentaa. Mutta mihin? Kuten kaikki tietävät, pääkaupunkiseudulla kohtuuhintaiset ja -kokoiset tontit ovat kiven alla. Kristiina olisi ollut valmis lähtemään esim. Kirkkonummelle, Lohjalle tai Siuntioon, mutta minulle vanhana helsinkiläisenä ne olivat (henkisesti) liian kaukana.

Vapailta markkinoilta ei vuosiin löytynyt oikein mitään. Ajelimme Ylästössä ja katselimme isoja tontteja joita voisi lohkoa, ja mietimme löytyisikö halukkaita myyjiä. Entinen työkaveri olisi saattanut innostua asiasta, mutta sitten totesimme ettemme halua rakentaa kenenkään takapihalle. Muutenkin kaikenmaailman lohkomiset ja hallinnanjakosopimukset yms. kuullostivat jotenkin epäilyttäviltä. Varmaan aiheetta.

Lopputalvesta 2009 osallistuimme Vantaan kaupungin tonttihakuun. Tarjolla oli tontteja Ilolasta ja Kivistöstä. Varsinkin Ilolan tontit olivat ihan mukavia ja kohtuuhintaisiakin. Haimme kymmenkuntaa tonttia ja taisimme jo vähän innostuakin. Alkukesästä tuli tuomio, olimme parhaimmillaan varasijalla 13.

Keväällä tuli haettavaksi tontteja Tuusulasta. Se tuntui mukavalta paikalta ja on tullut hieman tutuksikin, koska sisareni on asunut siellä jo vuosia. Osa tonteista oli kaukaa Jokelasta ja osa kalliisti Riihikalliosta. Mutta sopivia oli tarjolla Lahelassa. Ei muuta kuin hakupaperit vetämään!

Alkukesästä tuli kirje Tuusulasta. Vähän jännitti. Kirje alkoi sanoilla:
"Valitettavasti tällä kertaa..." Voi itku!

Haave

Aluksi se oli vain haave. Asuntomessuilla käydessämme ja muutenkin haaveillessamme puhuttiin aina: "Sitten jos me joskus rakennetaan, niin..."

Kerrostalossa asuessamme tuumattiin että olishan se kiva grillata omalla pihalla. Siitä se sitten lähti. Rivitalon pätkä piti saada. Asiat meni paremmin kuin kuviteltiin ja saatiinkin erillistalo Vantaan Ylästöstä. Siellä oli sitten kiva grillata ja harjoitella omakotitaloasumista; nurtsin leikkaamista ja lumitöitä.




Talo oli muuten mukava, mutta siinä alkoi vaivaamaan kaksikerroksisuus, lievä ahtaus sekä yhtiömuotoisuus ja rakentamisen kehnohko laatu. Niinpä pikkuhiljaa alkoi vahvistua ajatus oman talon rakentamisesta. Sen jälkeen puhuttiinkin aina: "Sitten KUN me joskus rakennetaan, niin..." Nyt se on totta.

torstai 26. marraskuuta 2009

Rakennusblogi avattu!

Rakennusblogimme on avattu vasta nyt, vaikka projekti on jo käynnissä.

Rakennutamme omakotitalon Lahelaan. Blogin ajatuksena on toimia muistiinpanoina, rakennuspäiväkirjana, tiedotuskanavana yhteistyökumppaneille ja muille kiinnostuneille.
Ehkä tästä on jopa hyötyä jollekin muulle rakentajalle, joka tämän avulla välttää virheet, joita me epäilemättä tulemme tekemään.

Lisää pikapuoliin.
Related Posts Plugin for Blogger...