Edellisen kirjoituksen jälkeen loma oli lopussa, joten oli selvää että lähes kaikki muukin alkoi mennä pieleen. Ensin iski flunssa. Joka voi vieläkin paremmin kuin potilas. Ei sitten tarvinnut mennä raksalle siivoamaan. Sitten tuli suojasäät, jotka aiheuttivat motivaatiokämpän pihatien sulamisen ihan mahdottomaan kuntoon. Kun kaikki naapurit olivat vuoronperään käyneet jäämässä autoillaan pihalle jumiin, emme viitsineet edes yrittää (pihatie kulkee rivitaloyhtiön talojen välissä n. 100 metriä ja automme maavara on vähän matalampaa sorttia).
Ei hätää, ajattelimme. Kristiina on toistaiseksi selvinnyt ilman flunssaa ja raksa-automme Kusti on parkissa paremmassa paikassa ja kulkee muutenkin syvemmässäkin lumessa hyvin. Tuumasta toimeen, mutta ei kahta ilman kolmatta. Kaivettuaan Kustin lomien aikaisesta hangesta Kristiina totesi ettei uskollinen ratsumme herää henkiin. Akku oli kuollut. Ei siis vain tyhjä, vaan ihan kuollut. "Kaputt", sanoisi kyseisen Volkkarin koonnut turkkilainenkin.
Maanantaina esitimme puhelimitse vienon toiveen huoltoyhtiön suuntaan että tulisivat talvisodan hengessä aurallaan pelastamaan mottiin jääneet kansalaiset. Ja tulivathan he. Yhdeksän jälkeen illalla. No, taisi heillä olla pari muutakin pihaa aurattavana.
Tänään oli kuitenkin jo parempi päivä. Pihatie oli taas kulkukelpoinen ja Kustiinkin saatiin uusi akku. Raksallekin kuuluu hyvää. Sisäseinät ovat edistyneet hyvin. Puisista väliseinistä puuttuu enää muutama pieni ja muurauksetkin alkanevat kohta, sillä harkot ovat jo tulleet.
Vähän kuvasaldoa tähän väliin. Kipusin työhuoneeseen ensimmäisen kerran. Sieltä on tälläinen näkymä. Suoraan vastapäätä ylhäällä on ullakko. Sen alla on TV-huone ja vasemmalla eteinen. Loput on olohuonetta.
Työhuone itsessään oli isompi kuin kuvittelin. Oikealla näkyvän pikkuikkunan vasemmassa reunassa tulee suunnilleen olemaan vapaa korkeus 160 cm ja niille paikkeille hankitaan koko työhuoneen mittainen liukuovisto. Eli se loppu jää säilytystilaksi. Isommista ikkunoista oli muuten mukavat näkymät ympäristöön.
Keittiö nähtynä työhuoneen ovelta. Tuo seinän yläosa laskeutunee vielä hieman alemmas.
Huomenna viimeistellään läpiviennit katolle ja sähkömiehen pitäisi tulla myös huomenna tai sitten torstaina. Ja allekirjoittanut menee tohtorille hakemaan jotain troppia tähän räkätautiin. Muuta muistilistalla olevaa on mm. sisäovitoimituksen muutosten ilmoittaminen Jeld-Wenille, toimitusluettelossa kun oli pari virhettä.
Flunssapöpöt jylläävät, siitä ei pääse mihinkään. Raksallanne Mr. Murphy ei ole kuitenkaan vielä vieraillut?! Ainakin projekti näyttää etenevän mallikkaasti. Tuo yläkerran työhuone näyttää hyvältä ratkaisulta. Omia piirustuksia katsellessa tuli myös parvi ajatus isomman tytön makkarin päälle. Katto kun on siinä kohdassa pulpetti "auki", niin olisi mukava oleskelukolo siellä oman huoneen päällä.
VastaaPoistaParanemisia!
Voi hitsi. Takapakki ei ole kivaa, mutta väistämättä sitäkin tulee eteen raksaprojektissa. Seuraavana päivänä asiat saattavat jo olla paljon paremmassa kuosissa. Tsemppiä!
VastaaPoistaTyöhuoneenne sijainti on muuten ihan loistava! Kiva tapa hyödyntää korkea tila ja loistavat näkymät olohuoneeseen - tuntuu siltä, että voi olla läsnä olohuoneessa olijoiden kanssa vaikka tekisikin työtä yläkerrassa. Päätittekö jo minkälaiset portaat sinne ylös tulee? (Muistan vaan, että kirjoitit aikoinaan eri vaihtoehdoista, mutta onko päätös jo tehty?)
Pikaista paranemista flunssaan!mo
Jopas siellä on vastustanut, mutta toivotaan, että vastoinkäymiset jäävät ainakin hetkeksi tähän. Paranemisia sinne!
VastaaPoistaHyvältä näyttää teidän raksalla.
Vaikka flunssa-, lumi- ja auto-ongelmat hatuttivatkin hetkellisesti, eivät ne onneksi haitanneet raksaprojektia sen kummemmin. Ja raksalla taas on niin maan mainiot tekijät, että siellä kaikki on sujunut hienosti.
VastaaPoistaJonna: rappusista päätöksiä ei vielä ole tehty. Sellaiset hienot teräsrunkoiset ja lasikaiteelliset saisi n. 7000 eurolla, mutta kun kukkaron pohja häämöttää jo muutenkin... nyyh...