maanantai 24. syyskuuta 2012

Ihan pihalla, osa 2 - suunnitelmasta toteutukseen

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sanotaan. Pihan osalta lähestyimme toteutusta laatimalla pihasuunnitelman pohjalta työselityksen ja liittämällä sen tarjouspyyntöön, jonka lähetimme usealle piharakentamista harjoittavalle yritykselle (huhti - toukokuun vaihteessa). Myönnän, myöhässä olimme, sillä tarjouskierros olisi pitänyt aloittaa jo talvella. Jälleen kerran törmäsimme tähän rakentamisen ja rakennuttamisen salaperäiseen sykliin, jossa olet joko etuajassa, myöhässä tai kerta kaikkiaan väärään aikaan liikkeellä.

Nihkeästä alusta huolimatta saimme kuin saimmekin (Harrin aktiivisen sähköposti- ja puhelinpainostuksen tuloksena) viisi tarjousta piharakentamisen toteutuksesta. Lisäksi (kuten melkein jokaisella aiemmallakin tarjouspyyntökierroksella) pari lupausta perehtyä asiaan mahdollisimman pian. Tarjouksen jättäneestä kaikki vaivautuivat myös paikan päälle, tosin hieman hämäräksi jäi, milloin yksi näistä käynneistä oli tapahtunut.

"...sitten tähän ojan partalle istutetaan maanpeittokasvillisuutta, joka laskeutuu alas ojanpiennarta ja..."
Tässä yhteydessä pari sanaa tarjouskierrokseen liittyneestä sivujuonteesta: Olemme pääsääntöisesti saaneet todella asiallista palvelua kaikilta rakennusprojektiimme osallistuneilta tahoilta, joiden edustajat ovat myös olleet pääsääntöisesti miehiä (tämä erityishuomiona naiselta). Pihojen suunnittelu ja toteutus tuntuu kuitenkin olevan se osa-alue rakentamisesta, joka ei ole yhtä miesvaltainen kuin muut. Ja kuinka ollakaan, naisena törmäsin ensimmäistä kertaa tämän projektin aikana myös toistuvasti mielestäni epäammattimaiseen suhtautumiseen meihin asiakkaina.  Ennakkoasenne tuntui olevan, että me - erityisesti minä - emme maallikkoina (itse pidän enemmän termistä amatööri) voi olla perillä pihan suunnitteluun, rakentamiseen tai kasvien valintaan liittyvistä asioista. Tuo asenne oli tarjouspyyntövaiheessa jopa niin suorasukainen, että olin valmis hylkäämään parikin tarjousta pelkästään asenteen perusteella. Miten voisimme tehdä yhteistyötä tahon kanssa, joka ei osaa suhtautua meidän toiveisiimme asiallisesti. Otamme toki vastaan kritiikkiä ja perusteltuja muutosehdotuksia, mitä tulee pihamme toteutukseen, mutta tuo kritiikki ja ehdotukset on parasta esittää rakentavasti! Jälleen kerran (nyt tarkkana!) parasta palvelua saimme mieheltä, joka edusti Espoon Kivityö nimistä yritystä. Heillä osataan panostaa asialliseen asiakaspalveluun - terveiset ja kiitokset sinne!

Kaivettu, muotoiltu, täytetty ja levitetty. Sitten istuttamaan.

Kaikki saamamme tarjoukset liikkuivat suunnilleen samassa hintaraamissa. Pihan rakentaminen on kallista, mutta ei niin kallista kuin kuvittelimme. Tarjousten perusteella pihamme rakentaminen ulkopuolisen toimesta olisi tullut kustantamaan hieman reilu 30 tuhatta euroa. Mutta, mutta. Tarjoukset oli eritelty per yksikkö ja lopullinen toteutuskustannus olisi ollut riippuvainen siitä, olimmeko laskeneet tarjouspyynnössä esittämämme pihan alat oikein (kukaan tarjouksen jättäneistä ei tarkistanut aloja). Lisäksi tarjouksiin sisältyi esim. maanvaihdot ja muotoilut urakkana, mutta vain tiettyyn syvyyteen asti. Jokainen ylimääräinen kauhan kuopaisu tai multakuutio olisi tietysti maksanut erikseen. Tarjoukset eivät sisältäneet esim. terassien tekoa tai kasveja ja niiden istuttamista - nuo kustannukset olisivat siis tulleet tarjousten päälle. Pääsääntöisesti tuohon em. 30 tuhannen euron summaan olisi sisältynyt maanvaihto ja -muokkaus (tiettyyn syvyyteen asti, sisältäen mullan ja kaatopaikkamaksut), siirtonurmen noin 100 m2 alalle asennettuna, kiveykset noin 70 m2 alalle asennettuna sekä autopihan ja pihatien asfaltoinnin (pariin tarjoukseen asfaltointia ei sisältynyt).

Vallihauta? Kosteikko? Eikun "uima-allas", jos pikkuraksaajalta kysytään.
Ja mihin päädyimme? Tätä blogia seuranneenna olette jo varmasti havainneet, että hylkäsimme lopulta kaikki tarjoukset ja päätimme toteuttaa pihamme itse, yhteistyössä jo useasti aiemmin luotettavuutensa ja osaamisensa osoittaneen Maarakennus Elg Oy:n kanssa. Toki pihan rakentaminen omatoimisesti on raskasta, aikaaviepää ja hintavaakin, mutta myös palkitsevaa ja sellaista puhaa, jota osaamme ja kykenemme itse tekemään. Säästöäkin tulee tarjouksiin verrattuna, jos omaa työpanostamme ei mitata rahassa. Ja toteutuksen saa tehdä juuri niin kuin itse haluaa - meni sitten syteen tai siihen saveen, jota tällä tontilla riittää!

perjantai 14. syyskuuta 2012

Ensimmäisen vuoden sähkönkulutus

Reilu vuosi on nyt asuttu talossa ja lienee aika aloittaa sarja kirjoituksia myös asumiskokemuksista. Hyvä aloitus lienee tutkailla ensimmäisen vuoden sähkönkulutusta.


Uusia huonekaluja
Muutimme taloon touko - kesäkuun vaihtessa 2011. Elokuussa kilpailutimme sähkönmyyjät ja voittajaksi selviytyi Helen (Helsingin energia), jonka kanssa solmimme elokuun 17. päivä 2011 alkaen kahden vuoden määräaikaisen sopimuksen kiinteällä hinnalla. Olemme aiemminkin olleet Helenin asiakkaita ja jo silloin koimme yhtiön palvelumotivaation ja -käytännöt hyviksi; ja tuo mielipide pitää edelleen. Tänään siis muistaessani kirjauduin Helenin online-palveluun katsastamaan yhteenvedon ensimmäisen sopimusvuoden sähkönkulutuksesta. Toki asia olisi selvinnyt jo aiemmin tutkailemalla Fortumin siirtolaskuja, mutta... enpä tutkaillut.

Onks tää sähkökaapeli?
Ja sitten niitä lukuja: Välillä 17.8.2011 - 16.8.2012 sähköä on kulunut yhteensä 14030 kWh. Talvikuukausina sähköä on kulunut reilusti yli tuhat kilovattituntia per kuukausi - huippu taisi olla helmikuussa - ja vähiten kulutusta on ollut tietysti kesäkuukausina. Tänä kesänä tosin heinäkuussa meni enemmän sähköä kuin kesäkuussa, mikä selittynee sillä, että maalasimme taloa ja käytössämme oli sähkötoiminen henkilönostin - lisäksi muutamana yönä ilmanvaihtokoneen kesäjäähdytys oli päällä koko yön. Vertailutietona mainittakoon, että viimeisenä asumisvuonna edellisessä talossamme (104 m2, kahdessa tasossa, sähkölämmitys, ilmalämpöpumppu ja takka, rakennusvuosi 2004) kulutimme 19460 kWh, huolimatta tietoisesta yrityksestämme säästää sähköä. Koska tapamme käyttää sähköä tuskin on tässä välissä muuttunut kovin radikaalisti, ja huomioiden, että perheemme henkilömääräkin on kasvanut yhdellä, selitys nykyiselle alhaisemmalle sähkönkulutukselle ei löydy meistä sähkön käyttäjistä.

Makkarat paistuvat meheviksi induktio-liedellä.
Mikä on muuttunut? Talo on isompi (lämmitettävää alaa on nyt noin 150 m2) ja kyljessä vielä melkein 50 m2 autotalli-varasto. Lisäksi tosiaan väkimäärä ja sen seurauksena myös esim. pyykin määrä on kasvanut. Ensimmäisenä vuonna lämmityksen ja ilmanvaihdon säädötkin kuluttivat vähän ekstraa ennen kuin kaikki säädöt saatiin kohdilleen. Toisaalta, valaistuksessa on käytössä vähemmän halogeeneja ja olohuoneen isot ikkunat tuovat pimeämpinäkin vuodenaikoina sen verran valoa sisälle, että päivävalaistuksen tarve on vähentynyt merkittävästi. Kaikki kodinkoneet ovat uusia (pesutornia lukuun ottamatta) ja vähemmän kuluttavia, myös tv:t. Talossa on paksummat seinät, parempi eristys, se ei vedä eikä vuoda ja lämmönjako tapahtuu vesikiertoisella lattialämmityksellä (versus sähköpatterit seinillä). Lisäksi ilmanvaihtokoneessa on lämmön talteenotto, joka lämmittää tuloilmaa eli kaikenlainen vetoisuuden tunne on vähentynyt radikaalisti (vanhassa talossa korvausilma tuli suoraan ulkoa ikkunoiden päällä olevista venttiileistä, hyrrrr!) Ja, ja, ja... ai niin: meillä on maalämpö.

Tuolta se lämpö otetaan.
Toki sähköä voisi mennä vielä vähemmän, jos: Minä en kokisi alle 23 asteen sisälämpötilaa liian alhaiseksi (lapsuus tropiikissa jättää jälkensä). Polttaisimme takkaa talven aikana usemmin kuin 5 kertaa (se siitä tunnelmoinnista). Kuivaisin pyykkiä enemmän narulla kuin kuivurissa (minkäs teet kun yöllä huomaat, että seuraavaksi päiväksi ei ole enää puhdasta vaatetta lapsen päälle pantavaksi). Minä, mies ja lapsi emme kaikki nauttisi niin kovin pitkistä lämpimistä suihkuista (ks. alla, milloin saunamme valmistuu?). Emme heinäkuun aikana "leikkisi" kolmea viikkoa sähkökäyttöisellä henkilönostimella (nosturin sähkönkulutus laski varmaan puoleen kun vihdoin tajusimme sammuttaa kojeen aina silloin kun ei ollut tarvetta liikuttaa sitä). Autotallissa ei olisi sähkölämmitystä (mitä siellä ei viime talvena edes ollut asennettuna, mutta irtopatterimme olivatkin sitten aika tehokkaita). Koko ajan ei olisi tietsikka (tai pari) päällä sekä televisio yksikseen huhuilemassa tv-huoneessa ("joku" on muuten siitä rasittava tyyppi, että jättää aina tv:n päälle kun poistuu sen äärestä).

Ilmojen halki käy...
Toisaalta sähköä voisi mennä enemmänkin, jos: Seuraava talvi olisikin erityisen poikkeuksellisen kylmä ja pitkä. Saisimme vihdoin saunan valmiiksi ja saunomiskuntoon ja olisimmekin poikkeuksellisen innokkaita saunojia. Saisimme ulkovalot paikoilleen ja haluaisimme pitää niitä usein päällä. Muutenkin viihtyisimme enemmän valossa ja valaistuksessa. Ja sähkösaha tai -sirkkeli laulaisi taas useammin.

Kun tästä aukosta kurkistaa niin joskus tulevaisuudessa näkyy myös sauna!

Olen tyytyväinen sähkönkulutuslukemaan, joka on pienempi kuin rakennusprojektimme alkuaikoina uskalsin edes toivoa, vaikka suunnitteluvaiheen viitteellinen energiatodistus lupailikin hyvää. Tältä osin projektimme on siis varsin onnistunut. Toki on varmasti pilvin pimein talonsa samaan aikaan rakentaneita, joilla on vielä tiiviimpi talo, paksummat seinät, enemmän eristettä.... ja pienempi sähkönkulutus. Kivat teille!

EDIT 29.10.2012 / Harri

Anonyymi kyseli tuolla kommenteissa maalämpöpumpun käyttötunteja vuodessa. Eipä ole tullut pidettyä kirjaa, mutta lämmöt on laitettu päälle maaliskuun lopussa viime vuonna ja eilen pumpun loki näytti tältä:


Eli vuosi ja seitsemän kuukautta pumppu on nyt pyörinyt. Pari ensimmäistä kuukautta lämmöt oli vähän pienemmällä, eikä lämmintä vettä käytetty kun muutettiin vasta kesäkuun alussa.

Karkeasti laskien tuosta tullee suunnilleen sama 2000 tuntia / vuosi kuin Anonyymilläkin. Mainittakoon vielä että takkaa ei juurikaan ole tuona aikana käytetty.

maanantai 3. syyskuuta 2012

Pihahommia ja ojankaivuuta

Otetaas taas katsaus pariin viime viikkoon. Multa-alueita on tasattu ja meisemointikankaita levitetty päälle sen jälkeen. Muutama puu ja muu kasvikin on istutettu. Tallin ja talon väliin tuli omena- ja luumupuita:


Itäsivu peitetty maisemointikankaalla:


Kuorikatetta tilattiin 15 kuutiota Hornborgilta:


Vähän sitä on jo levitettykin, pohjoispäätyyn...


...ja länsisivulle pieni pätkä:


Alkavan syksyn sateet toivat lisähommia. Koska meillä ei vielä terassin katolla ole rännejä, eikä hieman meitä korkeammalla sijaitevalla naapurillakaan, länsirajan tuntumaan, nurmialueen reunaan valuu sateella todella paljon vettä. Tuosta reunasta tuli ihan velliä ja Kristiinan kosteikko muistutti enemmän uima-allasta. Niinpä tuohon reunaan kaivettiin salaoja, joka johtaa kosteikkoon. Vähän suodatinkangasta ja sepeliä pohjalle.


Salaojaputki päälle ja täyttö sepelillä. Tai luonnonkiveähän tuo on, on nätimmän näköistä.


Salaojalla saadaan vähän kuivattua tuota reunaa ennen kuin molempiin taloihin tulee rännit. Koska kosteikko oli jo muutenkin tulvan vallassa, pitää sieltäkin johtaa ainakin osa vedestä pois. Sitä varten kaivettiin sadevesiputki ajotien poikki pihakaivoon. Harvinaisen inhottavaa muuten kaivaa tuollainen tiivistetty, nyrkinkokoisiakin kiviä sisältävä sora..


Mutta siinä se nyt on:


Ja liitetty kaivoon. Kaivanto on toki jo täytettykin, muuten ei olisi päässyt aamulla lähtemään töihin.


Tuon puolesta asfalttimiehet saisivat siis jo tulla, mutta kiveystä pitäisi ehtiä vielä asentamaan ennen sitä. Ainakin niihin reunoihin, jotka tulevat asfalttia vasten. Siten saadaan asfaltin reuna paremmin oikeaan korkoon sekä päätettyä siistimmin ja helpommin kiveystä vasten.


Kivet tilattiin Rudukselta ja ovat mustaa Kartanokiveä.